laisten etenemistä Hämeen mai-
semissa ja sitä myötä varsinaisia
rintamatapahtumia. Myös ruot-
salaisten osuus käy esiin. Yksi
Myllyniemen henkilöistä on Ruot-
sin vuonna 1986 murhatun pää-
ministerin Olof Palmen saman-
niminen setä.
huolimatta kiehtova teos oival-
linen läpivalaisu maamme sisäl-
lissodasta Hämeessä, joka oli yksi
raskaimmin kevään ja kesän 1918
tragedian kantaakseen saanut
maakuntamme. Kritiikkiä voi esit-
tää vain teoksen kieliasusta, en-
suuksista. Lähes joka sivulla on
lauseita, joissa verbi on väärässä
paikassa. Myös pilkun käyttö on
ajoittain hieman erikoista.
dosentti, Helsingin yliopisto
Rustanius: Punavankileirit 1918.
Suomalainen murhenäytelmä.
Tammi, Helsinki 2008. 415 s.
jillä. Valkoisten väkivalta Suo-
men sisällissodassa. Tammi, Hel-
sinki 2008, 335 sivua
laiselle ei ole vuonna 2008 ollut
lainkaan ihmeellistä, että 90 vuo-
den takaisiin asioihin on paneu-
duttu monen tutkimuksen ja
muistojulkaisun muodossa. Se,
mitä suomalaiset kokivat kevään
1918 sisällissodan yhteydessä, oli
ja on yhä väkivaltaisuudessaan
vertaansa vailla. Ajallista etäisyyt-
tä alkaa jo olla niin paljon, että
rauksia voidaan käsitellä jo kiih-
kottomammin.
puolisen teoksen punavankilei-
reistä. Johdanto aiheeseen on
suppea ja yksinkertaistettu. Sosi-
alidemokraattien suuri vaalivoit-
to vuoden 1916 vaaleissa on lip-
sahtanut tekstissä vuoteen 1917.
ta, toinen lähinnä pappien to-
teuttamasta vankien kasvatus-
työstä, ja kolmantena on laajalti
tilastoja. Numeroita on erityisesti
punaisista naisuhreista, vankilei-
rien lapsista ja nuorista sekä muo-
nituksesta ja sairaanhoitohenki-
löstöstä. Kasvatustyön tekijöistä
riaalina on ollut perustutkimuk-
sen lisäksi käyttöön saatua muis-
telma- ja muuta aineistoa, vanki-
la-ajan päiväkirjoja, kirjeenvaih-
toa jne.
aikalaiskuvauksia hyödyntäen, niin
leirien perustamista, vankien koh-
telua, vartijoiden toimintaa, nais-
ja lapsivankien erityisiä ongel-
mia, ruuan puutetta ja sairauksia
sekä niiden hoitoyrityksiä. Monet
kuvaukset ja esimerkit ovat kar-
meita. Jo varhaisessa vaiheessa
oli nähtävissä, millaiseen inhimil-
liseen kärsimykseen vankileirien
tilanne johtaisi, mutta omaksut-
tua suuntaa ei muutettu.
mitä niissä yritettiin asenteiden
muokkaamiseksi. Siinä olivat kes-
keisessä asemassa erityisesti pa-
pit. Kokonaiskuva ei ole yksioi-
koinen, vaan työmuotoja ja pap-
pejakin oli monenlaisia, kuten
esimerkit kuvaavat.
riin. Hän tarkastelee erityisesti si-
sällissodan valkoisia teloittajia ja
sitä kuinka avoimesti heidän ni-
miään tuotiin julkisuuteen ja mil-
laisissa yhteyksissä.
tujen henkilöiden nimiä, joita on